Näin tulkitset kuulokäyrän
Kun käyt kuulontutkimuksessa saat kuvan kuulokäyrästäsi. Kuulokäyrä (=audiogrammi) on kuulontutkimuksesi tulos. Kuulokäyrä kertoo hiljaisimman äänen (dB), minkä kuulet eri äänen korkeuksilla (Hz).
Kuulontutkimuksissa sinulle annetaan kuulokkeiden välityksellä vuorollaan kumpaankin korvaan sekä voimakkuudeltaan että sävelkorkeudeltaan erilaisia ääniä. Mittauksilla haetaan kummankin korvasi kuulon kynnystaso eli heikoin kuulemasi ääni (dB) eri äänen korkeuksilla (Hz). Kuulokäyrälomakkeelle merkitään tämän jälkeen saadut kynnykset ja tämän perusteella piirretään kuulokäyräsi. Kuulokäyrä piirretään erikseen oikeasta (-o-) ja vasemmasta (-x-)korvasta.
Jokapäiväisen puheen ja ympäristöäänien kannalta tärkeimmät ääneen taajuudet ovat 0.125kHz - 8 kHz. Tämä on myös alue, jolta kuulon kynnystasosi tutkimuksissa selvitetään. Kuntoutustarve arvioidaan muunmuassa puhealueen (0.5, 1, 2, 4 kHz) kuulokynnysten keskiarvon perusteella. Puheen erottamisen kannalta tärkein taajuusalue on 1,5 - 3 kHz.
Jokaisella, myös normaalikuuloisella henkilöllä, kuulokäyrät eroavat toisistaan. Normaalikuulon raja kulkee 0 dB – 20dB kohdalla. Mitä alemmas käyrä kuvaan piirtyy, sitä heikommin henkilö kuulee.
KUVA 1. Esimerkki normaalikuuloisen kuulokäyrästä.
Kuulokäyrän merkkien selitykset: O = oikea korva, X = vasen korva, dB = äänen voimakkuus, kHz = äänen taajuus/sävelkorkeus
KUVA 2. Esimerkki ikähuonokuuloisen kuulokäyrästä.
Yllä olevasta ikähuonokuuloisen kuulokäyrästä (KUVA 2.) havaitaan, että henkilö kuulee edelleen melko hyvin matalataajuiset äänet. Kuulo on puolestaan selkeästi heikentynyt korkeiden äänien kohdalla. Tällöin henkilöllä on vaikeuksia kuulla korkeataajuusia ääniä kuten pikkolohuilua tai lintujen laulua. Ikähuonokuuloisuudelle tyypillistä on, että kuulo heikkenee ensin korkeilta taajuuksilta.
Kuulonaleneman syy voi olla eri osissa kuuloelintä. Mikäli kuulokkeiden kautta tehdyssä ilmajohtotutkimuksessa havaitaan, että kuulosi on heikentynyt, selvitetään kuulonalenemasi tyyppiä luujohtotutkimuksella. Luujohtotutkimuksissa ääni johdetaan korvan taakse, kartiolisäkkeelle erillistä luujohtokuuloketta käyttäen. Ikähuonokuuloisuudessa on kyse sisäkorvaperäisestä kuulon alenemasta.