Mitä se tarkoittaa?
Ikäkuulo on yleisnimi iän mukana ilmeneville sisäkorvan ja kuulohermon rappeutumismuutoksille. Ikääntymisestä johtuvaa kuulonalemaa ei voida parantaa lääkkeillä eikä leikkauksella.
| Kuva: Plugi |
Iän mukanaan tuoma huonokuuloisuus on yksi yleisimmistä ikäihmisiä koskettavista terveysongelmista. Yli 75-vuotiaista jopa kahdella kolmasosalla on kuulovaikeuksia,
ja heistä joka kolmannes tarvitsee kuulon kuntoutusta.
Kuulon heikkeneminen on aina yksilöllistä – toisilla kuulo alkaa heikentyä jo 60-vuotiaana, toiset taas säilyttävät kuulonsa lähes normaalina korkeaan ikään asti. Perinnölliset tekijät vaikuttavat siihen heikkeneekö kuulo ja missä tahdissa. Myös ulkoiset tekijät, kuten melualtistus ja yleissairaudet, vaikuttavat kuuloon.
Kuulon heikkeneminen alkaa niin vähitellen, ettei sitä itse välttämättä huomaa. Aluksi kuulo alenee korkeilta taajuuksilta. Tällöin henkilöllä on vaikeuksia kuulla heinäsirkkojen siritystä, lintujen laulua tai ovikellon ja puhelimen soittoa.
Ikähuonokuuloisuudelle tyypillistä on myös sanojen erotteluvaikeudet. Henkilö saattaa kuulla puheen, mutta ei saa yksittäisistä sanoista selvää. Vaikeudet aiheutuvat siitä, että vokaalit kuuluvat voimakkaampina kuin konsonantit. Äänteet sekoittuvat ja alkavat muistuttaa toisiaan tai jäävät kokonaan kuulumatta.
Tällaisessa tapauksessa on vaikea erottaa toisistaan sellaisia sanoja kuin tappi, tatti ja patti. Tämä tekee vaikeaksi seurata keskustelua ja voi johtaa väärinymmärryksiin.
Kuulon heikkenemisen aiheuttamiin ongelmiin ei tarvitse tyytyä eikä niitä myöskään tarvitse hävetä. Ikäkuulon kanssa ei kannata jäädä yksin – ota selvää mistä voit saada apua ja lue lisää kuulon heikkenemisen merkeistä. Näiltä sivuilta löydät lisätietoa näistä asioista.